Tuomas Martikainen

Islam on monin tavoin läsnä suomalaisessa arjessa, mutta vain harva on perehtynyt siihen tarkemmin. Lisäksi vielä harvempi tietää mitä on suomalainen islam. Islamilla on noin 200 vuoden historia maassamme ja tilastollisesti noin joka kahdessadas vastaantulija on muslimi. Vaikka islam ei olekaan siis aivan uusi tulokas, niin suomalaisen islamin kenttä on kasvaneen maahanmuuton seurauksena mullistunut etenkin 1990-luvulta lähtien. Seuraavaksi käydään pääpiirteissään läpi suomalaisen islamin vaiheet ja sen erityispiirteet.

Historia

Ruotsi-Suomen aikana maassa ei muslimeita asunut, kuten ei juuri muidenkaan uskontojen edustajia. Syykin on yksinkertainen. Muu kuin luterilainen uskonnonharjoitus oli kiellettyä tai ainakin erittäin rajattua. Suomella ei myöskään ollut aktiivisia yhteyksiä islamilaisiin maihin. Venäjän vallattua Suomen 1808 tilanne muuttui. Tsaarin armeijassa oli jonkin verran muslimisotilaita, sillä tuolloiseen Venäjän valtakuntaan kuului monen etnisen ryhmän ja uskonnon edustajia. Suomen ensimmäiset pysyvämmin maassa oleskelleet muslimit olivat siis tsaarin armeijan palveluksessa.

Venäjän vallan vakiinnuttua Suomeen muutti jonkin verran kauppiaita ja palveluntarjoajia Venäjältä. 1800-luvun loppupuolella maassa alkoi vierailla kiertokauppiaina ns. tataareja, joista aikanaan syntyi Suomen ensimmäinen pysyvä muslimiyhdyskunta. He perustivat maamme ensimmäiset pysyvät seurakunnat ja moskeijat. Tataarien määrä ei ole juurikaan noussut 1000 hengen ylitse ja he ovat muutoinkin pysyneet tiiviinä kielellis-kulttuurisena ryhmänä. Sunni-islamia tunnustavat tataarit ovat siis Suomen vanhin pysyvä muslimiyhteisö. Venäjän vallan aikana tataareja oli siedetty, mutta heillä ei ollut vankkaa lain turvaa. Suomen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1922 voimaan tullut uskonnonvapaus laki mahdollisti myös islamin tunnustamisen valtiovallan taholta.

Tataarit olivat lähes ainoita suomalaisia muslimeita aina sodan jälkeisen kaupungistumisen aikoihin saakka. Vähitellen maahan saapui yksittäisiä muslimeita opiskelun, työn tai avioliiton kautta. 1980-luvulle tultaessa heitä oli jo useita satoja tataarien lisäksi. Kotoisin he olivat etupäässä Pohjois-Afrikasta ja Turkista. Tämän ryhmän muslimit perustivat Suomen Islamilaisen Yhdyskunnan Helsinkiin vuonna 1987, joka oli siis ensimmäinen ei-tataarien seurakunta maassa. Syy yhteisön perustamiseen oli Suomessa syntyneen sukupolven kasvattaminen muslimeiksi. Tämä tapahtui ilman suurempaa julkisuutta.

Laajaan julkisuuden valokeilaan suomalaiset muslimit ovat oikeastaan nousseet vasta 1990-luvun myötä. Samanaikaisesti tapahtui useita asioita: maahanmuutto Suomeen alkoi kasvaa, pakolaisia alkoi olla jo suurempi määrä ja ennen kaikkia iski ”somalishokki”. Lyhyen ajan sisällä maahan turvapaikan hakijoina tulleet Somalian sisällissodan pakolaiset yllättivät kotimaisen maahanmuuttopolitiikan suunnittelijat täysin. Vähitellen selvisi myös että somalit olivat muslimeita. Somalit ovat usein myös aktiivisia paikallisissa moskeijayhteisöissä.

Suomalaisella islamilla on siis jo kunnioitettava historia, vaikka se mielletäänkin varsin uudeksi ilmiöksi. Kokonaisuutena suomalainen muslimiyhteisö on kuitenkin vasta hakemassa muotoaan ja pikku hiljaa alkaa hahmottumaan kokonaiskuva islamista Suomessa.

Määrä ja moninaisuus

Tarkkaa lukua siitä paljonko Suomessa on muslimeita on mahdotonta antaa, mutta joitakin yleisiä linjauksia on silti mahdollista tehdä. Valtaosa Suomen muslimeista on islamilaisista maista siirtolaisina tai pakolaisina tulleita. Heistä kaikki eivät toki ole ”aktiivimuslimeja” ja joukossa on myös monia muiden uskontojen seuraajia sekä ateisteja. Lisäksi maahanmuuttajien Suomessa syntyneet lapsensa voidaan laskea joukkoon. Samoin muslimiksi kääntyneet sekä tataarit kuuluvat luonnollisesti mukaan. Erilaisten tilastojen ja tiedon sirpaleiden pohjalta voidaan karkeasti arvioida että Suomessa asuu noin 30,000 muslimia. Ryhmän koko ei tosin ole erityisen tarkka ja se pitää sisällään niin uskonnollisesti melko välinpitämättömiä kuin ”tosiuskovaisiakin”.

Suomessa toimii kolmisenkymmentä moskeijayhteisöä, joista valtaosa on perustettu viimeisen 15 vuoden aikana. Tataarien lisäksi löytyy suuri joukko muita sunni-yhteisöjä ja useampia irakilaisten shiia-ryhmiä. Monilla yhdistyksillä on käytössä oma huoneisto tai vastaava tila, joskaan varsinaista moskeijaa ei maahan vielä olla rakennettu. Useita näistä rukoushuoneista voidaankin kutsua ”sisäpihamoskeijoiksi”, sillä ne ovat ulkopuolelta näkymättömiä ja usein kaupunkitilan periferiassa. Tämä ei toki vähennä niiden arvoa käyttäjilleen, mutta niiden julkista symboliarvoa kylläkin.

Alueellisesti valtaosa maamme muslimeista asuu pääkaupunkiseudulla sekä muutamassa suuremmassa kaupungissa, kuten Turussa, Tampereella ja Oulussa. Näin myöskin islam kokonaisuudessaan on hyvin urbaania ja Etelä-Suomi painotteista. Tilanne on vastaavanlainen myös muissa Länsi-Euroopan maissa.

Hajahuomioita

Suomalaisella islamilla on kaksi selkeää erityispiirrettä. Ensiksi, toisin kuin monissa muissa läntisen Euroopan maissa, niin Suomessa muslimeilla on pitkähkö historia. Tataarit ovat kuitenkin olleet melko vetäytyvä ryhmä, joten he eivät ole laajasti valmistaneet muita suomalaisia muslimien julkiseen kokemiseen.

Toinen keskeinen piirre on se, että valtaosa Suomen muslimeista on alunperin pakolaisia. Tämä selittyy sillä, että samaan aikaan kun monet Euroopan maat saivat muslimivähemmistönsä siirtolaistyövoimana toisen maailmansodan jälkeiseen talouskasvuun, niin suomalaiset muuttivat aktiivisesti Ruotsiin.

Merkittävää on myös se, ettei mikään etninen ryhmä selkeästi dominoi islamin kenttää Suomessa. Tilanne on täysin toisenlainen esimerkiksi Saksassa (turkkilaiset), Ranskassa (algerialaiset) ja Englannissa (pakistanilaiset). Paikallistasolla etnistä eriytymistä toki tapahtuu, mutta silti valtaosa sunni-moskeijoista on monikansallisia.